Urheilukalastus Suomessa

Kautta aikain ihmiset ovat pyytäneet kalaa niin omaksi kuin muidenkin kuten kotieläintensä ravinnoksi. Historiallisesti kalastus onkin kaikista ihmisten harjoittamista elinkeinoista se kaikkein vanhin ja vaikka aikojen muuttuessa tietty riippuvaisuus kalan pyynnistä onkin vähentynyt, ei kalastus ole elinkeinona tai ajanviettotapana kuitenkaan kadonnut mihinkään.

Teknisesti kalastuksen voidaan katsoa jakautuvan viiteen eri kategoriaan itse kalastuksen käyttötarkoituksen perusteella. Kalastus voi siis tarkoittaa aivan tavallista kalankasvatusta, ammattimaisesti suoritettua teollisuustuotantoa, kalaöljyn tuotantoa, vedenalaista kalastusta sekä tietysti harrastus- ja urheilukalastusta.

Kalastus voidaan toki määritellä myös tarkemmin vesistöalueiden mukaan eli: järvi-, meri- ja jokikalastukseen, joista puhtaasti teollisesta näkökulmasta merikalastus mielletään luonnollisesti kaikkein tuottavimmaksi kalastuksen muodoksi.

Nykyään kalastustuotannon suurvaltioita ovat Kiina, Peru, Japani, USA, Chile, Indonesia, Venäjä, Intia, Thaimaa, Norja sekä Islanti. Nämä mainitut kalastustuotannon jättiläiset kalastavat kokonaisuudessaan enemmän kuin puolet koko maailman kalastustuotannosta.

Yhdistyneiden kansakuntien FAO:n (food and agriculture organization) tuottamien tilastojen mukaan maailmassa on kaiken kaikkiaan yhteensä noin 38 miljoonaa kaupallista teollisuuskalastajaa sekä kalankasvattajaa. Kalankasvatus sekä muut akvaattiset toimialat työllistävät suoraan ja epäsuoraan arvioilta noin 500 miljoonaa ihmistä kehittyvissä maissa.

Sivuston tukija on Superflies, josta saa laadukkaat perhot suoraan kotiovelle. Valikoimista löytyy niin lohiperhot kuin taimenperhot.

Urheilu- ja harrastuskalastuksen eri muodot

Kuten todettua, urheilukalastus, jota usein kutsutaan myös viihdekalastukseksi, on yksi tunnetuimmista kalastuksen lajeista. Viihdekalastus on kalastuksen muoto, jonka tavoitteena on itse kalastuksesta saatava nautinto aktiivisilla eli vapakalastusvälineillä, jotka ovat tätä nykyä laadultaan huippuluokkaa ja eroavatkin ns. ammattikalastajien käyttämistä välineistä ainoastaan käyttötarkoituksensa perusteella.

Suomessa urheilukalastus sai nykyisen muotonsa alkurysäyksen 1800-luvun loppupuolella pääosin ulkomaisten vaikutteiden vuoksi. Yksi suomalaisen urheilukalastuksen suurnimiä, toimittaja ja urheiluvaikuttaja Alex Hintze, totesikin urheilukalastuksesta seuraavasti: ”Siinä merkitsee enemmän, kuinka paljon yksikin ainoa kala tarjoaa urheilua, kuin kuinka paljon saalista saadaan yhteensä”. Hintzen kaskusta voidaankin vetää se johtopäätös, että viihdekalastaja ei ikinä miellä itse kalastetun saaliin määrää suuremmaksi kuin sen saavuttamiseen käytettyä taitoa. On toki selvää, että urheilukalastus terminä on ollut aikakaudesta riippuen hieman vaihtelevaa eikä yhtä tyhjentävää määritelmää tai ”ydinajatusta” urheilukalastukselle löydy.

Pyydystä ja päästä

Puhdasoppisin urheilukalastuksen muoto on ns. catch and release eli pyydystä ja päästä-kalastus, jossa saaliin saanut kalastaja lopulta palauttaa kalan takaisin vapauteen. Tämän muotoinen kalastustapa alkoi alun perin Pohjois-Amerikassa jopa yli 100 vuotta taaksepäin, kun sitä alettiin toteuttaa luontaisten kalakantojen suojelukeinona.

Pyydystä ja päästä-kalastus rantautui varsinaisesti Suomen rannoille vasta 1990-luvun puolella, kun suurin osa vapakalastajista erikoistui mm. harjuksen sekä taimenen pyyntiin. Tavan yleistymiseen vaikutti laajalti myös se tosiasia, että kalavesiltä ei enää ollut selviytymisen kannalta oleellisen tärkeää hakea ravintoa, vaan nimenomaan kalastuksesta saatuja elämyksiä.

Näinä päivinä jotkin urheilukalastusalueet kuten Ekokosket on määriteltykin käyttötarkoitukseltaan ainoastaan pyydystä ja päästä-kalastusalueiksi.

Pyydystä ja päästä-kalastus mielletään laajalti kovin urheiluhenkiseksi ja eettiseksi viihdekalastuksen muodoksi, mutta on todettava, että Suomessa suurin osa kalastajista kuitenkin pitää saaliinsa ja valmistaa siitä itselleen aterian. Tätä ei luonnollisesti pidetä ollenkaan paheksuttavana toimintatapana urheilukalastuksen saralla, sillä kalastus tapahtuu joka tapauksessa valvotuilla ja rekisteröidyillä pyydystysalueilla, jonka lisäksi urheilukalastajilta vaaditaan aina kalastuslupa. Täten suojellaan samanaikaisesti itse urheilukalastusta lajina, mutta myös luonnon kalakantaa.

Urheilukalastukseen kuuluu oleellisesti samaten passiivisilla pyydyksillä toteutettu kalastus. Passiivisia pyydyksiä ovat esimerkiksi rysät, katiskat ja perinteiset kalaverkot. Nykyään yleisimmiksi mielletyt kalastamisen muodot ovat mm. heittokalastus, vetouistelu sekä perhokalastus. Alla esittelemme kunkin kalastusmuodon perusperiaatteet, jotta niistä kiinnostuneet voivat perehtyä asiaan ja tarvittaessa etsiä vielä lisää tietoa.

Heittokalastus

Suomessa 18-64-vuotiaille luvanvarainen heittokalastus on yksi suosituimpia viihdekalastuksen muotoja. Sen miellyttävyyttä selittää osin sen helppous, sillä heittokalastusta voi kuka tahansa harjoittaa vaikka rannalta, kiinteältä alustalta kuten laiturilta tai vaikkapa kelluvalta alustalta eli veneestä käsin.

Suomessa kaikki alla 18 vuoden ikäiset sekä 65 vuotta täyttäneet voivat kalastaa täysin ilman kalastuslupien paineita, niin kauan, kunhan kyseinen vesistö ei ole jonkin erikseen määrätyn kalastuskiellon piirissä. Heittokalastuksessa tarvittavat kalastusvälineet ovat vapa, siima, kela ja uistin. Se mitä välinettä heittokalastaja kulloinkin käyttää määrittyy puhtaasti valloilla olevien kalastusolosuhteiden kuten itse vesistön perusteella.

Vapa

Tavallisesti heittokalastuksessa käytettävän vavan pituus vaihtelee noin 150 – 330cm väliltä (5-10 jalkaa). Mikäli heittokalastusta harjoittava haluaa käyttää aina molempia käsiään, ovat pitkät 8-10 jalan vavat tähän tarkoitukseen kaikkein tarkoituksenmukaisimpia. Tässä tapauksessa kalastajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että takakahva on sopivan mittainen mahdollisimman toimivan heitto-otteen saavuttamiseksi. Se minkä painoisia vieheitä vavalla voi parhaiten heittää, riippuu suoraan vavan jäykkyydestä: vavan pinnassa lukeekin yleisimmin viehepainon ala-ja yläraja, mutta harjaantunut heittokalastaja tietää, että luku on parhaimmillaankin ainoastaan suuntaa-antava.

Siima

Monikuitu- ja monofiili-siimat ovat heittokalastuksessa yleisesti käytettyjä siimoja. Niiden paksuus vaihtelee yleisesti 0,15 – 0,50 mm:n väliltä. Monikuitusiima merkitsee kaikessa yksinkertaisuudessaan punottua siimaa. Punotun siiman ehdoton vahvuus monofiili-siimaan verrattuna on sen oleellisesti korkeampi vetolujuus, tunnottomuus auringon mahdolliselle UV-säteilylle sekä kalastuksen tunnokkuus. Kääntöpuolena on punotun siiman huomattavasti korkeampi hinta.

Kela

Kaikkien yleisimmät heittokalastuksessa käytetyt kelat ovat: avokela, hyrräkela sekä umpikela. Umpikelojen suosio on viime aikoina romuttanut niiden kohtalaisen lyhyet heittopituudet sekä pieni kelausvoimakkuus. On myös todettava, että umpikelojen laatu on huomattavasti heikompaa, mikäli ne ostaa halvalla. Hyrräkelojen suosion syyksi katsotaan olevan niiden verrattain vahva sisäänkelaus sekä voimakas perusrakenne. Nämä molemmat ominaisuudet ovat varsin hyödyllisiä, kun kalastus menee raskaammaksi. Kaikkein yleisimpiä käytettävistä keloista ovat kuitenkin avokelat, sillä niitä hyödynnetäänkin eniten keskiraskaassa ja kevyessä kalastuksessa.

Uistin

Heittokalastuksessa yleisimmin käytettävimmät uistimet ovat: lusikkauistimet, vaappu-uistimet, lippauistimet ja jigit. Itse vieheen uittotapa valitaan tavallisesti kalastustilanteen sekä viehemallin perusteella. Tiettyjen viehemallien perusuinti tapahtuu jo tavallisella suoralla vedolla, mikä merkitsee sitä, että kalastaja voi kelata kahta viehettä tavallisesti sisään. Tietysti on olemassa myös senkaltaisia vieheitä, joidenka uintiliike edellyttää katkonaista uittotapaa, kuten esimerkiksi kelausrytmin tahallista vaihtelua.

Vetouistelu

Vetouistelussa kalaa pyydetään tavallisesti yhtä tai useampaa viehettä samanaikaisesti vetäen veneen perässä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vieheet asetetaan siis veneen peräosaan ja venettä ohjataan vetouistelua harjoittavien haluamaan suuntaan heidän haluamassaan tahdissa. Mikäli kalastajat käyttävät useampaa kuin viittä vapaa samanaikaisesti on apuvälineiden käyttö melko oleellista ja lähes pakollistakin. Apuvälineinä toimivat täten niin moottori kuin planaarikin. Planaari on apuväline, joka itsestään levittää käytetyt siimat mahdollisimman laajalle alueelle, jotta ne eivät sotkeudu toisiinsa.

Suomessa vetouistelua käytetään melko laajalti urheilukalastuksen muotona ja sillä saakin parhaiten kuhaa, lohta, taimenta, rautua. Vetouistelijat, jotka tähtäävät nimenomaan lohikalojen saamiseen, käyttävät hyvin usein syvätakilaa, joka on tietynlainen paino, jolla käytettävä uistin mahdollisesti uppoaa, jopa 30 metriin asti. Mahdollisen saaliin kirjo, selittääkin itse kalastusmuodon leppoisuuden ohella vetouistelun suosiota Suomen monipuolisilla vesistöillä.

Perhokalastus

Perhokalastus on kaikista nykyajan kalastustavoista se perinteisin ja sen katsotaankin monella tapaa olevan ikivanha kalastusmuoto. Perinteiseen viehekalastukseen verrattuna perhokalastus eroaakin juuri sen vuoksi, että pyyntivälineinä toimivat perhot ovat äärimmäisen kevyitä, mikä edellyttää niiden onnistunutta heittämistä varten tietynlaisen painavan perhosiiman.

Täysin keinotekoiset perhot sidotaan tavallisesti seuraavasti: perhojen muoto, väritys sekä koko vastaa aina kalan luonnollista ravintoa eli useimmissa tapauksissa jotain tiettyä hyönteistä. Käytettävä perho voi tietysti toimia pelkästään jo saalista stimuloivana houkutuskeinona. Näissä tapauksissa perhon ei tarvitse muistuttaa kalan ravintoa, mutta sen tulee olla muilta ominaisuuksiltaan kalan näkökulmasta huomiota herättävä.

Kalastuksessa käytettävien perhojen variaatio on siis kalan luonnollisen ravinnon näkökulmasta äärimmäisen laaja. Useat perhokalastajat haluavat sitoa perhonsa aivan itse ja heillä onkin usein vuosien kalastuskokemuksena myötä muodostunut hyvin vahva henkilökohtainen näkemys siitä, mikä on parhaiten kalastava perho.

Kalastajien käyttämät vavat ovat muihin kalastusmuotoihin nähden verrattain kevyen oloisia sekä pitkiä, sillä itse heittosiima on aina raskas. Heittosiimoja on saatavilla laajasti eri painoluokissa mm. kokonaan uppoavana tai sitten kelluvana. Kaikkein eniten käytetty siima on ns. WF-siima, joka on ominaisuuksiltaan seuraavanlainen: heitto-osa on itsessään paksu, mutta se ohenee lopulta juoksusiimaksi.

Kalastus on siis 2000-luvulla hyvin elinvoimainen ravinto-ja elinkeinoteollisuuden muoto, mutta sen ohella erittäin suosittu urheilu-ja vapaa-ajan muoto, johon kuuluu useita eri alalajeja, sekä alati kasvava välineteollisuus.